Koronan myötä usealle avautui mahdollisuus kokeilla monipaikkaista arkea. Monipaikkaisuus tarkoittaa elämistä useammalla paikkakunnalla yhtä aikaa. Moni lähti hakemaan leveämpää ja lempeämpää arkea lapsuuden kotiseudulta tai mökkipaikkakunnalta. Kun seinät eivät sido arkea vain yhteen paikkaan, vapaus valita kasvaa.

Ei ole erikoista, että sydän voi syttyä monelle samaan aikaan. Voimaa voi saada sekä suuren kaupungin sykkeestä että pikkukunnan luonnonrauhasta. Kunta voi olla monelle kakkoskunta, vaikka virallisesti monipaikkaisuus ei näykään kunnan asukasluvussa. Miten voisimme ottaa kakkoskuntalaiset paremmin huomioon ja tukea heidän osallisuuttaan?

Pohjois-Savon kuntien kannattaa ottaa käyttöön keinoja, jotka tukevat kakkoskuntalaisten juurtumista maakuntaamme. Kunta voi markkinoida itseään monipaikkaisuuden mahdollistavana kuntana perustamalla yhteisöllisiä etätyöpisteitä tiloihinsa. Nämä tilat palvelisivat myös opiskelijoiden tarpeita. Olemme myös sitä mieltä, että kaksoiskuntalaisuuden mahdollisuuksia on edelleen selvitettävä valtion tasolla.

Me molemmat kirjoittajat elämme monipaikkaista arkea. Vaikka opiskelut ovat ohjanneet muualle Suomeen, on kotiseuturakkaus jäänyt kytemään. Korona on mahdollistanut meille töiden ja opintojen tekemisen Pohjois-Savosta käsin. Tiedämme tuttujamme ja ystäviämme, jotka toimivat samalla tavalla: he palaavat kesätöihin kotipaikkakunnalle tai haaveilevat opintojen jälkeisestä pysyvästä asumisesta siellä. Esteenä on, ettei koulutuksen mukaisia työpaikkoja ole välttämättä tarjolla, ellei etätyöstä tule lopulta pysyvä osa työelämää – näin me toivomme.

Meidän ei kannata jarruttaa maailmalle lähteviä nuoria, vaan miettiä miten saamme heidät palaamaan takaisin. Olisivatko monipaikkaisuuden mahdollisuudet ratkaisu tähänkin?

Senni Martikainen
Iisalmen nuorin kunnanvaltuutettu (vihr.)

Auli Piiparinen
Leppävirran nuorin kunnanvaltuutettu (kesk.)

Teksti on julkaistu Savon Sanomien mielipidepalstalla 3.3.2021.